152 Km ikävää ja kirjastossa kikattamista
 |
| Kuvassa vasemmalta oikealle Karo, Heta, Emmu, Isobroidi, Milla, Sifu, Kultakukka ja Prinsessa |
Tottakai mulla on myös hyviä kavereita täällä, mutta se ei silti ole sama.
Tuntuu että jään niin monesta asiasta paitsioon ja siltä ei voida välttyä tässä tilanteessa kun ei voida nähdä kun muutaman kerran kuukaudessa muutaman päivän ajan.
"No mut Anette videopihelu on keksitty."
Joo onhan sekin mahdollisuus, mutta mulla niin kuin mun kavereilla on harrastuksia ja molemmille sopivan ajan löytäminen on aina yhtä vaikeeta
kun sopiminen milloin tulen sinne tai milloin kavetini tulee tänne.
"No mut Anette videopihelu on keksitty."
kun sopiminen milloin tulen sinne tai milloin kavetini tulee tänne.
Sitä yksinäisyyttä on vaikea kuvailla kun tuut kotiin ja siellä odottaa perhe, joka on tehnyt sulle ruokaa ja hulehtii susta.
Se tuntuu hassulta mutta haluisn tilittää kouluruokailun kamaluuden ja väsymyksen laulu ja kuoroharkkojen jälkeen jollekkin muulle kun pikkusiskolle, joka kuuntelee musiikkia keittiössä ilman kuulokkeita.
Mä kärsin helposti ikävästä ja en puhu siitä paljoa, koska ajattelen että olen ainoa sen asian kanssa, vaikka tiedän olevani väärässä
Voin toki kertoa viesteillä mun päivästa kavereille, mutta se ei koskaan ole sama asia kun kuuma kuppi teetä ja vegaanisia muffineita prinsessan kanssa💖 tai kirjastossa kuiskaten käyty keskustelu kultakukan kanssa joka päätyy siihen että kikatetaan koko asialle kirjastossa.
Suurin osa kavereistani asuu pääkaupunkiseudulla (espoossa, Helsingissä ja Vantaalla).
Haluaisin itsekkin asua Helsingissä, koska kaverini asuvat siellä ja se on hyvin kaunis kaupunki täynnä tutkittavaa.
Rakastan sitä kun löydän kaupasta vegaanisia vaahtokarkkeja ja suosikkikahvilani valkosuklaakaakaota ja toffeebanaanimuffineita.
Helsinki on käynyt jo tutuksi. Tiedän mistä löydän parhaat vegaaniset kosmetiikkatuotteet, miltä laiturilta juna prinsessalle lähtee ja kumpaan suuntaan mennä mertolla päätyäkseni sörnäisiin ja missä vaatekkaupoissa kannattaa käydä. Silti haluan tutustua siihen enemmän tunnen vain raapaisseeni pintaa.
Melkein aina itken bussimatkalla kotiin, koska en haluaisi lähteä takaisin harmaan arjen keskelle ja niin hohtavan hauskan viikonlopun jälkeen se on erityisen vaikeeta.
Parhaimmillaan se on kai samanlaista kun tavallisesti kavereiden kanssa.
Eli tarkkaan suunniteltuja viikonloppuja jotka kuitenkin päätyy piirrustus ja maalaus kurssilta karkaamiseen Hesburgeriin syömään.
Toisten tuuppimista kunnes kummatkin kaatuvat lumihankee.
Keskiyöllä kuiskaten puhuttu puhelu, joka venyy aamun pikkutunneille ja näät kun pimeä huone valaistuu tunti tunnilta.
Kouluruokailun skippaaminen nuudelitauon takia.
Viikonloppureissu, jossa kaveri tulee kipeäksi ja sitä halitaan niin paljon, että kaikki tulee kipeäksi.
Seikkailu Hanamissa ja sen jälkeen kaverin synttärit.
Ison vadelmatäyrekkakun leipominen ihan, koska se oli kivaa.
Seikkailu Salossa ja uusien kavereiden saaminen.
Tanskassa kahvilateltassa neulottuja vauvan peittopaloja kuuman kaakaon kanssa.
Hsteerinen itkukohtaus junassa matkalla Tampereelta Helsinkin.
Musiikkileirillä rankan päivän jälkeen mylylammelle kävely ja uimahippaa.
Kun kirjoitin tätä niin itku oli lähellä monesti ja kaipaan ystäviäni paljon.
Toivottavasti joku saa tästä iloa.
Kommentoikaa muuten alas tunnistitteko itsenne kuvista tai teksteistä.
Voin toki kertoa viesteillä mun päivästa kavereille, mutta se ei koskaan ole sama asia kun kuuma kuppi teetä ja vegaanisia muffineita prinsessan kanssa💖 tai kirjastossa kuiskaten käyty keskustelu kultakukan kanssa joka päätyy siihen että kikatetaan koko asialle kirjastossa.
 |
| meidän ryhmän nimi tulee siitä, että me suojellaan aika kovasti toisiamme ja jotkut ihmiset todella tarvii mulutusta niin ne ihmiset mennään muluttamaan porukalla. Terveisiä koko porukalle. |
Suurin osa kavereistani asuu pääkaupunkiseudulla (espoossa, Helsingissä ja Vantaalla).
Haluaisin itsekkin asua Helsingissä, koska kaverini asuvat siellä ja se on hyvin kaunis kaupunki täynnä tutkittavaa.
Rakastan sitä kun löydän kaupasta vegaanisia vaahtokarkkeja ja suosikkikahvilani valkosuklaakaakaota ja toffeebanaanimuffineita.
Helsinki on käynyt jo tutuksi. Tiedän mistä löydän parhaat vegaaniset kosmetiikkatuotteet, miltä laiturilta juna prinsessalle lähtee ja kumpaan suuntaan mennä mertolla päätyäkseni sörnäisiin ja missä vaatekkaupoissa kannattaa käydä. Silti haluan tutustua siihen enemmän tunnen vain raapaisseeni pintaa.
Melkein aina itken bussimatkalla kotiin, koska en haluaisi lähteä takaisin harmaan arjen keskelle ja niin hohtavan hauskan viikonlopun jälkeen se on erityisen vaikeeta.
Parhaimmillaan se on kai samanlaista kun tavallisesti kavereiden kanssa.
Eli tarkkaan suunniteltuja viikonloppuja jotka kuitenkin päätyy piirrustus ja maalaus kurssilta karkaamiseen Hesburgeriin syömään.
Toisten tuuppimista kunnes kummatkin kaatuvat lumihankee.
Keskiyöllä kuiskaten puhuttu puhelu, joka venyy aamun pikkutunneille ja näät kun pimeä huone valaistuu tunti tunnilta.
Kouluruokailun skippaaminen nuudelitauon takia.
Viikonloppureissu, jossa kaveri tulee kipeäksi ja sitä halitaan niin paljon, että kaikki tulee kipeäksi.
Seikkailu Hanamissa ja sen jälkeen kaverin synttärit.
Ison vadelmatäyrekkakun leipominen ihan, koska se oli kivaa.
Seikkailu Salossa ja uusien kavereiden saaminen.
Tanskassa kahvilateltassa neulottuja vauvan peittopaloja kuuman kaakaon kanssa.
Hsteerinen itkukohtaus junassa matkalla Tampereelta Helsinkin.
Musiikkileirillä rankan päivän jälkeen mylylammelle kävely ja uimahippaa.
Kun kirjoitin tätä niin itku oli lähellä monesti ja kaipaan ystäviäni paljon.
Toivottavasti joku saa tästä iloa.
Kommentoikaa muuten alas tunnistitteko itsenne kuvista tai teksteistä.
XOXO Ninettemarie
Kommentit
Lähetä kommentti